Mitä Jumala ajattelee kasvissyönnistä?

Hei taas pitkästä aikaa kaikki satunnaiset ja vakituisemmat lukijat. Tänään aion kirjoittaa kasvissyönnistä ja siitä, mitä Jumala ehkä ajattelee siitä.

Lopetin itse lihan syömisen 16-vuotiaana siitä yksinkertaisesta syystä, että minusta tuntui pahalta syödä eläimiä. Opettelin syömään enemmän kasvikunnan tuotteita niin monipuolisesti kuin osasin, värikkäitä marjoja, vihreitä vihanneksia, multaisia juureksia sekä erilaisia herneitä, papuja ja linssejä. Lihaa en koskaan kaivannut, mutta maitoa join, vaikka tiesin, että lypsävät lehmät saavat joka vuosi uuden vasikan, joka menee lihateollisuuden ovesta jauhelihaksi ja että loppuun lypsettyjen äitilehmien kohtalo on vielä surkeampi.

Kananmuniakin söin satunnaisesti, vaikka tiesin, että muniva kana jaksaa tuottaa oikeankokoisia kananmunia vain noin vuoden ajan (kutsutaan munituskaudeksi), minkä jälkeen kana teurastetaan ja annetaan ruuaksi turkistarhoissa eläville minkeille (sama koskee luomukanoja).

Jyrkkä käännös kasvissyönnistä poispäin tuli parikymppisenä, kun elämääni ui joukko uskovaisia, jotka tuomitsivat kasvissyöntini jyrkästi Paavaliin vedoten. Koska Paavali oli kirjeessään kehoittanut korinttilaisia (1 Kor. 10) ”syömään kaikkea mitä lihakaupassa myydään”, he ajattelivat, että minunkin tulisi lopettaa kasvissyönti ja alkaa taas syödä kaikenlaisia lihatuotteita.

Noudatin kehoitusta ja söin surutta lihaa monia vuosia, ennen kuin asia tuli uudestaan ajankohtaiseksi. Tälläkertaa kimmoke kasvissyöntiin tuli ympäristöasioista. Puhe ilmastonmuutoksesta ja syömisen ja etenkin liharuuan merkittävästä vaikutuksesta ympäristön pilaantumiseen alkoi huolestuttaa minua ja päätin ottaa projektiksi viettää vuoden ilman mitään eläinkunnan tuotteita. En ajatellut, että kyseessä olisi ollut mitenkään hengellinen projekti, vaan puhtaasti ympäristövastuun ottaminen niin äärimmäisellä tavalla mihin suinkin kykenisin.

Vuosi sujui hyvin (mitä nyt muutamia kertoja lankesin punaisen lihan himoon ja huikkailin maitoakin silloin tällöin). (Projektistani voit lukea lisää täältä)

Kun vuosi oli ohi, söin taas kaikenlaisia lihatuotteita muutaman viikon hyvällä ruokahalulla, kunnes onnekseni sain käsiini Antti Nylenin esseekokoelman, Vihan ja katkeruuden esseet. Antti on itse äärilinjan vegaani (ei hyväksy edes nahkakenkiä). Oleellista kirjassa ei kuitenkaan ollut Antin ehdottomuus vaan se, miten hänen omakohtainen ja erittäin voimakas kannanottonsa herätti taas vuosia unessa olleet tunteeni eläinten kärsimykselle ja kas vain, minulta katosi halu syödä lihaa.

Kyseessä todella oli merkittävä asia, nimittäin kun vuosi vegaanina-projektini oli vielä kesken, tunsin usein kiukkua ja kapinamieltä, jos jouduin seurassa valitsemaan ”huonomman” kasvisvaihtoehdon, kun toiset ympärilä söivät herkulliselta tuoksuvia pihvejä ja muuta lihaa. Katkeruuteni lihansyöjille aiheutti jopa sen, että isoissa juhlissa kuten häissä ja usein ihan tavallisessa kyläpöydässäkin söin yleensä surutta liharuokia, vaikka kotona olinkin tarkka niiden suhteen. Sanoin itselleni (ja muille) että seurassa lihansyömiseni johtui kohteliaisuudesta ja siitä, etten halunnut eristää itseäni sosiaalisesti kummallisen ruokavalioni takia, mutta todellisuudessa syyt saattoivat olla yhtä paljon itsekkäät.

Nyt kun olen taas kasvissyöjä, en halua enää turrutttaa itseäni siltä ääneltä, joka sisälläni sanoo, että eläimet ovat kauniita, arvokkaita ja tuntevia olentoja ja että ne ansaitsevat jotain moninverroin parempaa kuin tulla kahlituiksi meidän tuotantolaitoksiimme ja syödyiksi meidän ruokapöydissämme.

Koska tässä vaiheessa useimmat alkavat ajatella sitä, kuinka myös eläimet syövät toisiaan, on tarpeen kysyä, muistatko ehkä miten kauniisti Jesaja 11 kuvaa sitä, kuinka kerran kaikki vihollisuus loppuu jopa petoeläinten ja karjaeläinten väliltä?

”Silloin susi asuu karitsan kanssa
ja pantteri makaa vohlan vieressä:
vasikka ja nuori leijoa ja syöttöhärkä
ovat yhdessä,
ja pieni poikanen niitä paimentaa.

Lehmä ja karhu käyvät laitumella,
niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat,
ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla,
ja vieroitettu kurottaa kätensä
myrkkyliskon luolaan.

Ei missään minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa,
sillä maa on täynnä herran tuntemusta,
niin kuin vedet peittävät meren.”

Tähän kirjoitukseen liittyen tärkein kohta tässä runossa on ehkä:

”jalopeura syö rehua kuin raavas”

Eli jos leijona voi Jumalan unelmassa (ja todellisuudessa, joka kerran on tuleva) elää kasviksilla, niin emmekö mekin?

Oleellista tässä runossa on myös kohta, jossa

”pieni poikanen paimentaa sekä karjaeläimiä, että villieläimiä”

Tuntuu, että kristityt ovat niin usein perustelleet lihansyöntiä juuri ”luomisjärjestyksellä”, sillä miten maailma on annettu ihmisen johdettavaksi. Mutta niihän tässäkin runossa on tehty. Ihminen, se pieni lapsi paimentaa kaikkia näitä eläimiä. Mutta jostain syystä tässä ei sanota, että tämä pieni lapsi haluaisi syödä nämä eläimet. Päinvastoin sanotaan, ettei missään Jumalan pyhällä vuorella tehdä pahaa eikä vahinkoa. Ja myös Jeesuksen opetuksesta mieleeni nousee tähän sopiva ajatus suurimmasta kaikkien palvelijana (Matt.23:11), ei pienempien syöjänä tai teurastajana.

Totta on, että Raamatussa kerrotaan Jeesuksen syöneen lihaa ja kalaa. Näin varmasti on, eikä tämän tekstin tarkoitus ole tuomita lihansyöntiä suoranaiseksi synniksi tai Jumalan tahdon vastaiseksi teoksi sinänsä.

Raamatussa kuitenkin kerrotaan myös Danielista (Dan.1), joka ei syönyt kuninkaan juhlapöydistä mitään muuta kuin kasviksia ja vettä. Myös Paavali, vaikka kehoittikin toisaalla syömään kaikkea mitä lihakaupassa myydään, kehoitti toisaalla välttämään epäjumalille uhrattua lihaa (Ap.t.15:29).

Tässä kohtaa on hyvä muistella, minkä Jeesus nosti yhdeksi keskeiseksi epäjumalaksi jo silloin 2000 vuotta sitten? Kukaan ei voi palvella sekä mammonaa että Jumalaa (Matt.6:2) ja Paavali sanoi saman toisin sanoin, ”ahneus on epäjumalanpalvelusta” (Kol.3:5).

Itse näen, että nykyinen tehomaataloustuotanto perustuu sellaiseen tehon maksimointiin (ja voiton saamiseen, ahneuteen) eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, että siitä kieltäytymistä voi hyvällä omatunnolla pitää epäjumalanpalveluksesta kieltäytymisenä siis Jumalan palvelemisena.

Loppuun vielä irrallisia ajatuksia niille, joita (kristillinen) kasvissyönti vielä tämänkin jälkeen epäilyttää.

Muistat varmaan, kuinka Danielista, joka kieltäytyi kuninkaan liharuuista sanottiin, että (Dan.1.) hän ystävineen oli muodoltaan kauniimpi ja myös viisaudeltaan etevämpi verrattuna niihin nuorukaisiin, jotka söivät kuninkaan pöydästä (liha)ruokia.

Kasvissyöntiä voi mainiosti perustella myös luomiskertomuksella (1.Moos.1:29-30), jossa kerrotaan Jumalan antaneen ihmisille kaikki siementä tekevät ruohot ja puut ravinnoksi. Myös metsäneläimille, linnuille, matelijoille ja kaikille, joissa on elävä henki Jumala antoi vihreät ruohot ravinnoksi. Tällä raamatuspaikalla on perusteltu myös raaka-veganismin, so. elävänravinnon paremmuutta kypsennettyyn ruokaan verraten, ja mielestäni elävään ravintoon kannattaakin suhtautua vähintäänkin uteliaalla kiinnostuksella.

Kun haeskelin (Joh.6:53) uskonkirjat.net palvelun kautta raamatusta näitä liha-aiheisia tärppejä tämänkin tekstin jänteiksi ja luiksi, sattui silmään vielä pari hyvin tähän aihepiiriin sopivaa kohtaa: Jeesus sanoi heille: ”..ellette syö Ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.”

Ehkäpä juuri tällä raamatunpaikalla on christian vegetarian-piireissä perusteltu sitä, kuinka juutalaisuuteen erottamattomasti liittyvän uhraamis- ja lihansyöntikulttuurin oli tarkoitus totaalisesti ja lopullisesti loppua Jeesukseen.

Ja vielä toinen tärppi, joka kuvaa babylonin tuhoa ja pientä revanssia ihmiset vastaan eläimet -ottelussa: (Ilm.19:17-21)

Sitten näin enkelin, joka seisoi ylhäällä auringossa. Hän huusi kovalla äänellä kaikille linnuille, jotka lensivät korkealla taivaan laella: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan juhla-aterialle! Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten."Sitten näin, että peto ja maailman kuninkaat sotajoukkoineen olivat kokoontuneet yhteen käydäkseen taisteluun ratsastajaa ja hänen sotajoukkoaan vastaan.Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi

Tätä viimeistä lukiessani en voi olla ajattelematta Israelin erämaavaellusta ja sitä, kuinka kansa napisi kun ei ollut tarjolla lihaa. Alle olen leikannut muutaman otteen tästä kertomuksesta, joka kannattaa kyllä lukea kokonaankin (4Moos.11)

Te olette Herran kuullen valittaneet ja sanoneet: 'Olisipa meillä lihaa! Egyptissä meidän oli hyvä olla!' Nyt Herra antaa teille lihaa syötäväksi. Ette syö sitä vain yhtenä päivänä ettekä kahtena tai viitenä tai kymmenenä tai kahtenakymmenenä päivänä, vaan teidän on syötävä sitä kokonainen kuukausi, niin että se lopulta pursuu ulos sieraimistannekin ja jo pelkkä lihan näkeminen kuvottaa teitä. Sitten nousi Herran lähettämä tuuli. Se ajoi mereltä päin viiriäisiä ja painoi niitä leiriin sellaiset määrät, että niitä oli maassa kahden kyynärän paksuisena kerroksena, joka ulottui päivänmatkan verran leiristä joka suuntaan.Israelilaiset ryhtyivät kokoamaan viiriäisiä ja keräsivät niitä koko päivän ja yön ja koko seuraavankin päivän, ja vähitenkin kerännyt sai niitä kymmenen homer-mittaa. He levittivät niitä kuivumaan kaikkialle leirin ympärille. Mutta israelilaiset eivät olleet ehtineet syödä kaikkea ja pureksivat vielä lihaa, kun Herra vihastui heihin ja rankaisi heitä ankarasti, niin että monet kuolivat.

Tästä Mooseksenkirjan paikasta voi kristillistä vegetarismia symppaava ihminen löytää paljonkin mielenkiintoista, kuten Herran vihan, joka rankaisi lihansyöjiä ankarasti, niin että monet kuolivat. Tarvitaan melko vähän mielikuvitusta yhdistää tämä eläinrasvojen syönnin korkeaan sydän-ja verisuonikuolleisuuteen (vaikka jotkut tätä teoriaa vielä vastustavatkin). Minua tässä kiinnosti kuitenkin nyt tälläkertaa enemmän nähdä yhteys ilmestyskirjan viimeisen tuomion ja erämaavaelluksen lihanhimon välillä.

Raamatussahan pitkin matkaa lupaillaan Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta. Kun erämaassa ihmiset halusivat lihaa, Jumala (vaikkakin suuttuneena) antoi taivaan lintujen lihan ropista heidän lautasilleen. Lopussa (ilmestyskirja ja Babylonin tuho) tuomio kuitenkin tuli ja Jumala kutsui vastavuoroisesti taivaan linnut aterialle kun ihmislihaa teurastettiin.

Jos ei nyt suorastaan hauska, niin ainakin vähintään mielenkiintoinen on myös se yhteys, joka on meidän länsimaisten hyvinvointivaltioiden tavassa kohdella tuotantoeläimiä ja vastaavasti omia ikääntyneitä (laitoksiin joutuneita) vanhempiamme ja isovanhempiamme.

Pienenä kuriositeettinä tähän loppuun elintarvikealan uutinen. Luennolla eilen meille kovasti mainostettiin uutta hienoa täysautomaattitekniikkaa, jossa lehmä voi itse valita milloin menee lypsyrobotin luokse lypsettäväksi ja syömään. Kun asiantuntijat olivat aikansa hehkuttaneet keksintöä (joka ei nyt ole aivan uuden uusi, muistaakseni ensimmäiset tulivat Suomeen 2000-luvun alkupuolella), sanoin, että minä hyväksyn kapineen heti, kun se hyväksytään myös vanhainkoteihin ja lastentarhoihin.

Ja huom, tarkoitukseni ei ollut eikä ole väittää, että ihmsten ja eläinten tarpeet olisivat samanlaiset. Mutta tarkoitukseni oli ja on väittää, että aivan kuten lapsiakaan ei pitäisi hankkia, jollei niitä jaksa hoitaa (välillä myös omaa käsityötä käyttäen), ei kotieläimiäkään pitäisi pitää, jos ei ole rahkeita niiden lajityypilliseen ja luontoa kunnioittavaan hoitoon.