Nyt, kun Itävallan kuuluisin insesti-isä on saanut tuomionsa (elinkautinen vankeus ja pakkohoito) ovat yllättävän monet tavalliset ihmiset aina Suomea myöten valmiita lisäämään lainsäädäntöön kuolemanrangaistuksen.
Keskustelupalstat täyttyvät sanan raippojen jakelijoista ja moni muistaa myös tuoda sen esiin, kuinka tällainen vastaava tapaus pääsisi Suomessa parilla vuodella tai ehdonalaisella..
Ottamatta tässä sen enempää kantaa julkisen lainsäädännön mahdollisuuksiin jakaa oikeudenmukaisia tuomioita, totean, että ongelma on ikivanha.
Uudessa Testamentissa kuvataan tilannetta, jossa suuri kansanenemmistö on valmis jakamaan kivitystuomion aviorikoksesta tavatulle naiselle.
Jeesuksen kuuluisat sanat Johanneksen evankeliumista:
"Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisellä kivellä"
sopivat mielestäni tähänkin tilanteeseen.
Kukahan saataisiin Josef Frizl:n pyövelin tehtävään, jos ainoana pääsykriteerinä olisi täysi synnittömyys.
Tai kenties joku suostuisikin, mutta epäilen vakavasti, että hänet olisi jäävättävä tehtävästä joko siksi, että hän olisi ala-ikäinen tai sitten tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla.
Tällaisista julkisista insestioikeudenkäynneistä mieleeni tulee muuten vanhan testamentin inhimillistetyt syntipukit. Otetaan joku, jota riittävän moni vihaa koko sydämensä pohjasta ja sitten hutkitaan yhdessä kunnes pukki kuolee. Lopuksi kaikilla toimitukseen osallistuneista on puhdistunut olo. Paha on poistettu, me jäljelle jääneet olemme vapaita tästäkin kuonasta - kunnes taas nousee uusi paha, joka julkisesti tuomitaan ja hutkinnan jälkeen poistetaan ja niin edelleen, pyörä pyörii ja karuselli soi.
Tällaisella sirkuksella on toki monia funktioita, eikä ajankulu ole niistä vähäisin. Ajanhaaskausta vaarallisempi funktio lienee kuitenkin se, että syntipukin karkoittamisen myötä kadotetaan kosketus siihen pahaan, joka yhä on keskellämme. Siihen pahaan, joka itseasiassa jokaisena hetkenä asuu meissä itsessämme, meidän sisällämme.
Tästä pahuudesta Jeesus sanoo vuorisaarnassa:
"Joka katsoo naista himoiten, on sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan"
Ja ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä löytyvät apostolin sanat:
"Joka vihaa veljeään, on murhaaja."
On helppoa tuomita toisissa näkyvä pahuus (etenkin hyvin ilmeinen sellainen) ja on helppoa ulkoistaa koko maailman pahuus muutamiin koko maailman yhteisesti tuomitsemiin ja vihaamiin hylkiöihin. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että vaikka maailman kaikki insesti-isät kerättäisiin samaan sähkötuoliin yhdessä hiillostettaviksi, ei tämän universumin kokonaispahuus laskisi kuin ehkä yhden pienenpienen värähdyksen verran.
Kuka sen sijaan näkee pahuuden itsessään, ei enää uskalla asettua kenenkään tuomariksi. Joseffrizlejen jääminen tänne meidän keskuuteemme on pelottavaa paitsi siksi, että rikoksen uusimisen mahdollisuus on olemassa niin kauan kuin rikollinen on elossa. Kentis vielä pelottavampaa on kuitenkin se, että joskus rikollista silmiin katsoessamme saattaa käydä, että näemmekin oman peilikuvamme.
Vanhassa testamentissa muuten riittävän räikeään rikokseen syyllistynyt tuomittiin niin perusteellisesti, ettei edes jälkeläisiä jätetty eloon. Kaikille vanhan kunnon kuolemantuomiota kannattaville tämä malli olisikin varmasti se toimivin. Ajatellaan vaikka juuri tätä Josef Frizl:in tapausta. Jos oikeus olisi esim. tuominnut pikku Josefin äidin julmuudesta ja tunnekylmyydestä (pahoinpitelyistä ja hyväksikäytöistä?) lastaan kohtaan ja jättänyt pikku Josefin henkiin, olisi pahuus silti jatkanut voittokulkuaan nyt mediassakin nähtävällä tavalla.
Mutta kuka olisikaan valmis sähköttämään Josefin lisäksi nyt myös Elisabeth-tyttären sekä kaikki muut Josefin lapset ja lapsenlapset, joista ainakin joku mahdollisesti tulee tavalla tai toisella jatkamaan isänsä/isoisänsä pahuuden perintöä?
Hevoisilla ja ratsuilla
4 päivää sitten
2 kommenttia:
Kuka toivoo kuolemantuomiota josef fritzille? Ilmeisesti hänen rikoksensa koetaan niin syvänä ihmisyyden loukkauksena, että vähempi ei riitä kuin kuolema toisen elämän tuhoamisesta.
Onneksi kuolemantuomioita ei jaella. On kyllä joissakin maissa voimassa yhä, se on hyvä muistaa.
Vaikka rikos oli harvinaisen törkeä, hän sai kuitenkin pitää henkensä ja kärsii rangaistuksensa elossa.
Onneksi ihmiset kykenevät käsittelemään seksuaalisia halujaan inhimillisemmin. En täysin käsitä niiden mielenmaisemaa, jotka sortuvat perheessä insestiin. Pahuutta yllyttää kaikenlainen arvottomuus, naisen ja miehen, lapsen koskemattomuuden halventaminen ja mitätöiminen. Tämä on meidän syöpämme, hulluutemme ja voi sanoa, että myös syntimme.
Kivitysepisodi Jeesuksen aikoihin ratkesi siten, että armo tuli väliin. - Mene, äläkä täst edes syntiä tee.
Naisen elämä muuttui, hän käsitti, että elämäntapa ei ollut Jumalan edessä eikä ihmisten edessä oikea.
Vanhan tuomiotavan tilalle oli ilmestynyt uusi mahdollisuus. Jumalan sovittava armo. Se on mahdollista Josef F:n syntien sovittamiseen ja puhdistamiseen. Jos Josef vain tahtoo ja tuntee pahuutensa painon ja kaipaa Jumalaa.
Kauheaa ajatella, että hän on ehkä niin paatunut, että ei kykene katumaan tekojaan.
Tämä mun kirjoitus sai inspiraationsa siitä, kun luin iltalehti.fi palvelun keskustelupalstaa aiheesta Josef Frizl. Siellä näitä kuolemantuomion jakelioita nimittäin tuntui riittävän. Itse en hyväksyisi kuolemantuomiota kenellekään (elinkautinen on toki eri juttu).
Luen juuri parhaillaan kirjaa, johon on koottu Mahatma Gandhin ajatuksia äärimmäisestä väkivallattomuudesta. Hän sanoo, että väkivallattomuuteen sitoutunut vapaustaistelija (kuten hän itse) voittaa pahan omalla kärsimyksellään, koskaan tahtomatta tai toivomatta toiselle mitään vahinkoa. Näinhän se on ollut monen muunkin suuren vaikuttajan kohdalla, he itse ovat joutuneet kärsimään, niin kuin Gandhi, Lennon, Jeesus, King ym.. Gandhi myös korosti, että väkivallattomuus ei ole sama kuin passiivinen vastarinta, sillä väkivallattomuus on äärimmäisen aktiivista hyvään pyrkimistä eikä sisällä mitään painostus-elementtiä kuten passiivinen vastarinta, jossa aseena voidaan käyttää esim. nälkälakkoa.
Lähetä kommentti